Tässä on ollut pitkään hiljaiseloa kirjoittamisen ja yritystoimintani suhteen. Pidin tuossa melkein kuukauden lomaa, mutta nyt olen palannut tekemään energiahoitoja. Loma oli täynnä kaikenlaista ihanaa uutta kokemusta ja muistoa. Tärkeimpänä kuitenkin se, että menin naimisiin ja sukunimeni vaihtui Niemestä Piiliseksi. Tämä lähinnä tiedoksi niille, joilla on mahdollisesti minun vanha käyntikorttini ja siinä entinen nimeni.

Häiden ja häämatkan jälkeisestä ihanasta rakkauskuplasta on ollut kyllä mukava laskeutua taas arkeen ja töihin. Varsinkin kun on niin onnekas, että tekee työkseen sitä mitä rakastaa. Silloin työnteko ei edes tunnu työltä vaan mukavalta tekemiseltä, jota kohtaan kokee suurta mielenkiintoa ja halua. Silloin toivoo, että tulisi valtavasti lisää asiakkaita, jotta työtään pääsisi tekemään entistä enemmän. Hoitajana olen kuitenkin myös oppinut vapaa-ajan  ja itsestään huolehtimisen merkityksen, jonka vuoksi täytyy asettaa itselleen selvät työajat ja tehdä töiden ulkopuolella jotakin täysin toista tasapainottamaan elämää.

Usein kuulee paljon yrittäjiltä puhetta juuri töiden ja vapaa-ajan välisen tasapainoilun hankaluudesta. Työt tulevat helposti kotiin ja työasioita tulee hoidettua myös vapaa-ajalla. Yhteiskuntamme on aina kannustanut kovaan työntekoon, jotta vapaa-ajan voisi ”ansaita”. Edellisten sukupolvien myötä on tullut kuultua usein tiettyjä fraaseja, kuten ”raha ei kasva puussa”, ”ei työt tekemällä lopu”, ”otsa hiessä sinun on hankittava leipäsi” ja ”raskas työ vaatii raskaat huvit”. Itsellä nämä eivät oikein kannusta työntekoon vaan ennemminkin lannistavat negatiivisuudellaan. Työnteko sujuu paljon paremmin, jos siitä pitää ja sen tekemisestä tulee hyvä mieli. Ehkä tuo edellisten sukupolvien ajatusmaailma on muuttumassa pikkuhiljaa positiivisempaan suuntaan. Ainakin toivon niin. Eihän kukaan jaksa raataa töissä loputtomasti ilman mitään vaikutuksia terveyteen ja hyvinvointiin. Monet nykyään palavatkin töissä loppuun mahdottomien vaatimusten ja työtaakan alle. Työtahti on kiihtynyt ja töitä pitää tehdä enemmän vähemmällä henkilömäärällä. Tämän hullun yhtälön vuoksi ihmiset voivat huonosti ja sairaspoissaolot lisääntyvät.

Terveydenhuollossa työskennellessäni huomasin vuosien saatossa työntekijöiden ihannoivan työn raskautta ja ”vahvoja” ihmisiä, jotka jaksavat vaikeassa työympäristössä työskennellä. Monesti kuuli, kuinka leuhkittiin väsyttävillä työvuoroyhdistelmillä kolmivuorotyössä jolloin ilta-, aamu- ja yövuoroa oli sikin sokin ns. lusittu, tuplavuoroista, vain yhden päivän vapaista pitkien työrupeamien välillä, työntäyteisistä työvuoroista kun ei ehtinyt edes käydä vessassa tai syödä, ja mitä ihmeellisimmistä yhtäkkisistä toimenpiteistä mitä pääsi tekemään. Jotkut jopa kisailivat kenen työputki oli kamalin ja pisin, kuka on joutunut eniten tekemään töitä jne. Näitä asioita pidettiin normeina varsinkin erikoissairaanhoidossa ja niistä selviytyneitä hyvinä ja vahvoina hoitajina. Pakkohan sitä tietenkin on hoitajien keskenään toisiaan kehuttava ja arvostettava korkealle, koska sitä ei oikein muualta kuule. Kiireeseen, työmääriin ja sekavaan päivärytmiin tottui jopa niin helposti, että ei enää osannut rentoutua kunnolla ja olla tekemättä mitään vapaapäivinään kerätäkseen voimia taas seuraavaa pitkää ja vaikeaa työjaksoa varten. Parhaiten tämän huomasi, kun lähdin kolmivuorotyöstä pois. Meni todella monta kuukautta ennen kuin keho tottui siihen, että öisin sai oikeasti nukkua ja aamuisin herätä niin kuin muutkin ihmiset. Nykyisin asiat ovat vielä paremmin, kun saan itse päättää omat työaikani ja työmäärän.

En tiedä kuinka moni niistä vahvoista hoitajista pysyy terveenä ja kuinka pitkään. Heikkouttahan ei saanut näyttää, joten kaikenlaista ovat ihmiset varmasti kuorensa taakse piilotelleetkin. Itse lähdin joidenkin mielestä heikkona ihmisenä siitä työympäristöstä pois, mutta nykytilanteeseeni olen kuitenkin niin tyytyväinen ettei sillä ole merkitystä enää. Ajattelen kuitenkin aika erilailla nykyisin asioista enkä arvosta työn raskautta oman hyvinvoinnin kustannuksella. Toivottavasti terveydenhuoltomme kehittyisi inhimillisempään suuntaan, jotta sielläkin työntekijät voisivat hyvin ja viihtyisivät töissä. Myllerryksessä koko ala kuitenkin on, kuten uutiset kertovat. Aika näyttää kuinka käy.

Nyt kuitenkin olen oikealla alalla ja tunnen tekeväni minulle sopivaa työtä. Minulla on käynyt aivan ihania asiakkaita, joiden hyvinvoinnin edistämiseen olen saanut keskittyä kokonaisvaltaisesti. Eräs asiakas totesi hyvin, että minusta näkee kuinka teen tätä työtä täydestä sydämestäni. Se on ihan totta, ja sillä jatketaan.

Taakkasiirtymä ja alaselän vaivat
Hörhöydestä, henkisyydestä